torstai 5. marraskuuta 2009

Possunuha - reagoidako vai ei?

np. Volbeat - Still Counting

-----------------------

Jopas on viikko taas vierähtänyt nopeasti vaikka päivät tuntuukin ikuisuuksilta. On ollut suhteellisen mukavaa, ahdistaa vaan helvetisti toi possunuhasta jauhaminen ja panikoiminen, itsekin tässä olen miettinyt sitä rokotejuttua. Päätöshän on ollut se, että piikkiä en ota, mutta silti sitä miettii. Mä olen kahden vaiheilla, koska onko siitä piikistä mitään hyötyä, jos niitä tulee ensinnäkin kansalaisille tänne Hämeenkyröön vasta ens viikolla, vai koska niitä nyt tuleekaan. Pahimman aallon sanotaan olevan etelä-suomessa parin viikon sisään, ja jos vaikka piikit tulee vasta ens viikolla, niin mikä hyöty niistä enää on? Rokotteen vaikutushan alkaa vasta n. 2viikon kuluttua rokotuksen ottamisesta.

Onhan siihen jo kaksi kuollut, toisella taustalla oli perinnöllinen sairaus, toisella possunuha johti keuhkokuumeeseen. Meillä täällä Hämeenkyrössäkin on yksi esimerkki, joka on viime viikon perjantaina viety terveyskeskuksesta ambulanssilla TAYSsiin teholle, ja siellä se on vieläkin. Ollut kuulemma hengenlähtö lähellä, keuhkojen toimintaprosentti sen 20, kun normaalisti se on sen 90.. Eli näköjään se menee sit keuhkokuumeeks helposti, ei ois kiva joutua teholle possunuhan takia, mut empä mä halua riskeerata sen rokotteenkaan kanssa sitä, että makaanko mä viikon kuumeessa, lähteekö jalat alta tai ilmeneekö hermostossa jotain muuta rokotuksen jälkeen. Mitä kaikkia haittavaikutuksia siinä on? Mulla on semmonen tuuri noiden lääkkeiden kanssa, että yleensä mä saan kaikki mahdolliset haittavaikutukset niistä. No okei, en nyt ihan aina enkä tosiaankaan kaikkia, mutta siis kuitenkin. Ymmärrätte pointin?

Toisaalta, voinhan mä kompastua kynnykseen ja siinä rytäkässä lyödä pääni. Iskusta päähän voi aiheutua aivoverenvuoto ja siihenkin voi kuolla. Mites tässä tilanteessa? Ei siihen ole rokotetta. Voinhan mä kuolla tavalliseenkin influenssaa, en mä sitäkään vastaan ole koskaan rokotetta ottanut.

Näitä kun pui, niin tulee mieleen se kun olin yläasteella, ja tää kaikki lähti nuhasta. Perjantaina alko oleen kipunen olo, sunnuntai-iltana olikin jo kuumetta 39astetta, ei laskenut burana, ei panadol, ei ibumax sitä kuumetta. Kolmannen kuumepäivän jälkeen sit mentiin äiten kans terkkariin, kuvattiin keuhkot ja kaikki, mut ei se kuume ollut sinnekään mennyt. Ei ollut poskionteloissa mitään, ei korvissa, ei kurkussa, eikä keuhkoissa. Tulehdusarvot oli n. 100, mutta kukaan ei keksinyt että mikä mulla olis voinut olla. Seuraavana aamuna kävin laajassa verenkuvassa, eikä se kuume laskenut vieläkään. Toki kuume välillä laski sinne 38 asteeseen ja välillä se nousi sinne 40 asteeseen. Ei pistetty sairaalaan, eikä tehty sen enempää. Seuraavana maanantaina kuume sitten oli aamulla poissa ja olo oli varmaan terveempi ku koskaan. Ei väsyttänyt, ei ollut nuhaa, ei sattunut mihinkään. Pikkuhiljaa palailin kouluun, eikä kuumetta näkynyt sitten enää siihen syssyyn. Mikä tauti tuli sairastettua, sitä ei tienneet edes lääkärit. Verikokeidenkin tulokset oli yhtä tyhjän kanssa, koska missään ei näkynyt mitään poikkeavaa...

Noh, elämä on. Kuolempahan ainakin kapinallisena, minä EN sitä piikkiä ota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti